lauantai 27. elokuuta 2011

Minun syömishäiriöni.

Eikö riitä, että se on lesbo ja feministi? Pitääkö sen olla vielä kasvissyöjäkin?

Kyllä, pitää olla. Olen ollut kasvissyöjä 6.5.2003 asti. Yli kahdeksan vuotta siis. (Mitä vittua? Muistaako se tarkan päivänkin? Entäs kellonaika? Satoiko vai paistoiko silloin?)

Kasvissyöjän väitteeseen vastaan siis hyväksyvästi. Feministi-väitteeseen kyllä: mutta ei verinen feministi, joka ei voi idioottimaisuuttaan käyttää minihameita tai korkokenkiä. Ja lesbo: kyllä, mutta vain puoliksi.

Miksi sitten olen kasvissyöjä?

Siksi, koska en vain yksinkertaisesti ole koskaan pitänyt lihan mausta... (Ihmislihasta en nyt puhu, sillä onhan se ihan kivaa käyttää hampaita... no... kröh... kyllä te tiedätte.)

Vegaani yritin kerran olla Animalian syyllistämänä. Ja paskat. Kuka sellaista jaksaa? En minä ainakaan. Onhan se suklaa nyt paljon parempaa maitosuklaana... ei pelkkä tumma ilman maitoa ole mitään. Tai jäätelö! Kuka jaksaa ainaista tofua tai soijaa? Niihin menee maku... Ja mitä sitten, vaikka kirvoista onkin saatu punaista väriainetta? Eivät ne minua tule tappamaan heti.

Olin puolitoista vuotta noin vegaani - sitten riitti. Kiitos ei. Toki ymmärrän heitä, jotka haluavat olla vegaaneja, mutta minulle se ei ole tärkeintä. Et sinä yksin voi ruokavaliollasi vaikuttaa maailmaan tai eläinten oikeuksiin. Vai väitätkö niin?

Minun mielestäni ihminen saa valita mitä syö: oli sen syy sitten terveydellinen, makumieltymys tai vakaumuksellisuus. Kunhan ei ala tuputtamaan muille, miten pitäisi syödä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti